Kivaa oli taas, kiitos kaikille locostilaisille.
Perjantaina piti ajella treeniä ja saavuimmekin pelipaikalle ihan ihmisten aikoihin.
Motorhomeen kuljetusosan lattialla oli kuitenkin öljyä, joten auto pukeille ja tarkastukseen.
Ernon autoon oli jo edellisenä iltana vaihdettu ehjä öljypohja haljenneen tilalle.
Selvisi että rutiinihuollon yhteydessä torstai iltana, olin vääntänyt öljypropun joko väärille kierteille tai liian tiukalle ja se vuoti.
Varapohjaa ei ollut mukana, joten reenaaminen jäi väliin.
Lauantaina aika-ajoissa saimme ihan kohtuulliset ajat siihen nähden että Ernokin ajoi vaan 2 kierrosta

, mutta mun auton käyttäytyminen ihmetytti. Varikolla selvisi että mun rengaspaineet oli 0.5 bar, en tiedä miksi?
Valloitimme siis ruudut 11 ja 19.
Kisalähtö alkoi molemmilla hyvin ja nousimme useita sijoja. Itse pääsin Markun peesiin, mutta sitten 2. kierroksella irtosi vaihteensiirron pultti ja ajoinkin loput kisasta pelkällä 4 vaihteella.
Sunnuntaina sitten lähtöön huonoilla lauantain ajoilla ruuduista 16 ja 18.
Onneksi kyseessä näytti olevan sakekisa, joten vedimme hihasta sadekelin säädöt.
Kisa alkoi hyvin ja sain jo lähdössä kuitattua useita sijoja, vaikkakaan lähtö ei onnistunut todellakaan mitenkään hyvin.
Jumiuduin sitten perinteisesti taas sen tutun punaisen diemenin taakse, ja useampien läheltä piti ohitus yritysten jälkeen puskin väkisin ohi. Aikaa tuhraantui pari kierrosta tässä jumittamisessa. Säädöt oli ihan ookoo, vaikkakin auto puski jos sitä yritti ajaa ilman kaasua mutkiin. Tykkään ajaa sateessa, joten tuon punaisen ohituksen jälkeen löytyi äkkiä hyvä rytmi ja sainkin napsittua sijoituksia ihan hyvään malliin. Vihdoin näin edessä Pasin vihreän ja jonkun tumman hahmon Pasin edessä. En laskenut sijoituksia, joten en tiennyt yhtään millä sijoilla ollaan menossa. Sain Kaken ja Pasin kiinni, mutta ohittaminen olikin vaikeampaa. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä en nähnyt tornilla mitään, koska olin Kaken ja Pasin nostaman vesimassan sisällä, ajattelin että pakko ne jarrutukset on osua suunnilleen samoille kohdille. Pääsuoran mutkaan tullessa säpsähdin kun näinkin yht äkkiä jarruvalot ihan keulan edessä. Meinasi osua, mutta sain väistettyä ulkokaarteen puolelle, joten se siitä ohitus yrityksestä. Suolenkiltä alas lähdettäessä päätin yritää Pasin ohitusta kun oma auto irtosi alamäkeen nopeammin, Pasi käytti tyylikkäästi sääntöjen suoman mahdollisuuden vaihtaa ajolinjaa, joten sijoitus ei muuttunut. Ei kyllä harmittanut paljoakaan vaikka ohitus ei onnistunut, kun koko kisan aikana ei ollut muuta ärsytystä kuin tuo punainen liikkuva shikaani:-) Locostien kanssa kilpaa-ajo oli taas todella hauskaa ja herrasmiesmäistä, isot kiitokset kaikille!
Yllätys oli suuri kun tajusin park fermessä että olinkin 4. Ehkä hyvä vaan että en viimeiselle kierrokselle lähtiessä tiennyt sijoitusta, tai että ollaan viimeisellä kierroksella, Olisi saattanut mennä yliyritysvaihde päälle
Kiitos vielä kerran kaikille, kivaa oli taas ja mekin päästiin tällä kertaa jeesaamaan muita osien kanssa!!
Tomin nivel taisi jäädä vieläkin meidän pakkiin, yritetään muistaa Botnialla palauttaa.
Mika ja Bogeyracing poppoo.
ps. Erno voi itse runoilla omia fiiliksiään, tosin tuon punaisen osalta oli ihan samat kokemukset

Vois hommata ehkä semmoiset rekkapena peilit tuolle, helpottaisi muiden huomaamista.