Rookien ensi tyypit Locost-autolla
Posted: 20 Jun 2012, 20:20
Sunnuntaina 17.6.2012 kello 9:45 tapasin Kipon hänen tallillaan. Lähdimme pakulla Kemoraa kohti. Perille tulimme juuri sopivasti 11:02, juuri kun rata aukesi. Maksoin 50€ neljän tunnin tarrasta. Seuraavana vuorossa oli penkin sovittaminen autoon. Penkki kyllä valettiin itseäni muottiani käyttäen, mutta kyseessä oli ensimmäinen lasikuitutyöni ja tuli parissa kohtaa vähän oikaistua, sillä seuraksella ettei penkki sopinut paikalleen ilman rälläkkää. Sitten oli vielä turvavöiden viritääminen mihin meni jonkin verran aikaa.
Varsinainen ensi kokeilu starttasi kellon ollessa 11:45 (pyörien vuoro tasalta ja autojen puolelta). Stumppasin auton kolmesti, kunnes Kipolta tuli selvät ohjeet, että laita riittävästi kierroksia ja anna sutata niin pitkälle kuin suttaa. Varikolta liikkeelle ja ilmeisesti mustaa raitaa tuli noin 20 metriä.
Varikolta radalle ja kelasin vaihteet kutoselle, tosin vielä hyvin varovaisilla kierroksilla. Ajoviima tuntui jotenkin oudolta, jopa hieman pelottavalta. Pari ensimmäistä kierrosta meni rataa opetelessa ja muistaakseni neljännellä kierroksella autosta alkaa kuulumaan outo hankausääni. Ajan varikolle ja Kippo rupeaa tutkimaan asiaa, Hän käy itse kokeilemassa yhden kierroksen, että miten pahasta viasta on kyse. Otimme oikean takarenkaan irti ja syy löytyi: jarrulevy hankasi jarrusatulaan. Parin pultin kiritys ja auto oli taas ajokunnossa.
Seuraavaan settiin lähdin heti kellon ollessa 12:30. Punainen huoltoauto oli näyttämässä rataprofiilia, jollekin uudelle kuskille (selvisi oman ajoni jälkeen), enkä uskaltanut ohittaa sitä, vaikka se ajoinkin melko hitaasti. Muut autot kerääntyivät sitten minun perääni ja lähdimme ajamaan kovempaa vasta kun paku poistui radalta. Pääsuoran päässä näytin muille autoille käsimerkkiä, että ajaisivat ohi kun olin niin hidas. Kippo mittailli kierrosaikoja kännykällä ja ne oli siinä 1.32 paikkeilla.
Jonkun mutkan jarrutuksessa minulla painuu yhtäaikaa sekä jarru, että kaasu ja saan luotua itselleni hetkellisen paniikin, että miksei tämä pysähdykkään. Tästä seuraa, että oikea etupyörä lukkiutuu ja pöläyttää savut. En huomannut ajaessani kantikkuutta, mutta varikolla kun tarkastalemme tilannetta on rengas käytännössä entinen.
Viimeiseen ajamaani settiin lähden kello 13:30 ja tulen radalta pois vasta kun vuoron vaihtovalot vilkkuvat. Nyt kierrosaika parantui jo ihan mukavasti ollen noin viisi sekunttia parempi kuin edellisellä kertaa. Vauhdin kasvaessa rata alkaa tuntumaan todella kapealta. Yritin miettiä koko ajan oikeaa ajolinjaa, mutta toisaalta vauhdin kasvaessa rata tuntuu niin kapealta, että hyvä että siihen ylipäätänsäkin mahtuu. Kertaakaan en uskaltanut ajaa jarruttamatta päätysuoran nopeaan mutkaan ja monesti oli fiilis, että pitääkö tässä vielä kiihdyttää ennen jarrutusta. Nopeat mutkat takaisinpäin alkoivat vähän jännitämään vauhdin kasvaessa, kun en ollut vielä päässyt sinuiksi miten auto toimii luistossa.
Minua ohjeistettiin että luistoon on mukava tutustua hitaassa ylöspäin nousevassa mutkassa. Joka kierroksella yritin, mutten varsinaiseen sladiin saanut autoa kertaakaan. Kerran meni mutka sen verran pitkäksi että kävin kanttareen päällä, joka osoittautui epämielyttäväksi kokemukseksi. Tuskin siinä mitään ihmeellstä oli mutta ratabemarilla ajettuun kanttareeseen verrattuna kantteri tuntui todella korkealta ja kovalta.
Yhteenvetona päivä meni todella hyvin. Olin todella positiivisesti yllättynyt omasta kierrosajastani, sillä taisteltaisiin todella tukevasti toiseksi viimeisestä sijoituksesta. Lisäksi en pyörähtänyt kertaakaan, enkä särkenyt muuta kuin sen yhden renkaan. Uskon että toisen auton hinauksessa kierrosaika vielä paranisi jonkin verran, kun joku olisi näyttämässä millä nopeudella mutkiin voi ajaa ja ennenkaikkea oikean ajolinjan. Lopuksi vielä fiiliksistä: aluksi pelotti kun poistuin ensimmäistä kertaa radalle, toisen kerran pelotti kun poljin polkimia yhtäaikaa. Lopullinen fiilis on todella hieno ja halu päästä uudestaan ajamaan on todella kova.
Varsinainen ensi kokeilu starttasi kellon ollessa 11:45 (pyörien vuoro tasalta ja autojen puolelta). Stumppasin auton kolmesti, kunnes Kipolta tuli selvät ohjeet, että laita riittävästi kierroksia ja anna sutata niin pitkälle kuin suttaa. Varikolta liikkeelle ja ilmeisesti mustaa raitaa tuli noin 20 metriä.
Varikolta radalle ja kelasin vaihteet kutoselle, tosin vielä hyvin varovaisilla kierroksilla. Ajoviima tuntui jotenkin oudolta, jopa hieman pelottavalta. Pari ensimmäistä kierrosta meni rataa opetelessa ja muistaakseni neljännellä kierroksella autosta alkaa kuulumaan outo hankausääni. Ajan varikolle ja Kippo rupeaa tutkimaan asiaa, Hän käy itse kokeilemassa yhden kierroksen, että miten pahasta viasta on kyse. Otimme oikean takarenkaan irti ja syy löytyi: jarrulevy hankasi jarrusatulaan. Parin pultin kiritys ja auto oli taas ajokunnossa.
Seuraavaan settiin lähdin heti kellon ollessa 12:30. Punainen huoltoauto oli näyttämässä rataprofiilia, jollekin uudelle kuskille (selvisi oman ajoni jälkeen), enkä uskaltanut ohittaa sitä, vaikka se ajoinkin melko hitaasti. Muut autot kerääntyivät sitten minun perääni ja lähdimme ajamaan kovempaa vasta kun paku poistui radalta. Pääsuoran päässä näytin muille autoille käsimerkkiä, että ajaisivat ohi kun olin niin hidas. Kippo mittailli kierrosaikoja kännykällä ja ne oli siinä 1.32 paikkeilla.
Jonkun mutkan jarrutuksessa minulla painuu yhtäaikaa sekä jarru, että kaasu ja saan luotua itselleni hetkellisen paniikin, että miksei tämä pysähdykkään. Tästä seuraa, että oikea etupyörä lukkiutuu ja pöläyttää savut. En huomannut ajaessani kantikkuutta, mutta varikolla kun tarkastalemme tilannetta on rengas käytännössä entinen.
Viimeiseen ajamaani settiin lähden kello 13:30 ja tulen radalta pois vasta kun vuoron vaihtovalot vilkkuvat. Nyt kierrosaika parantui jo ihan mukavasti ollen noin viisi sekunttia parempi kuin edellisellä kertaa. Vauhdin kasvaessa rata alkaa tuntumaan todella kapealta. Yritin miettiä koko ajan oikeaa ajolinjaa, mutta toisaalta vauhdin kasvaessa rata tuntuu niin kapealta, että hyvä että siihen ylipäätänsäkin mahtuu. Kertaakaan en uskaltanut ajaa jarruttamatta päätysuoran nopeaan mutkaan ja monesti oli fiilis, että pitääkö tässä vielä kiihdyttää ennen jarrutusta. Nopeat mutkat takaisinpäin alkoivat vähän jännitämään vauhdin kasvaessa, kun en ollut vielä päässyt sinuiksi miten auto toimii luistossa.
Minua ohjeistettiin että luistoon on mukava tutustua hitaassa ylöspäin nousevassa mutkassa. Joka kierroksella yritin, mutten varsinaiseen sladiin saanut autoa kertaakaan. Kerran meni mutka sen verran pitkäksi että kävin kanttareen päällä, joka osoittautui epämielyttäväksi kokemukseksi. Tuskin siinä mitään ihmeellstä oli mutta ratabemarilla ajettuun kanttareeseen verrattuna kantteri tuntui todella korkealta ja kovalta.
Yhteenvetona päivä meni todella hyvin. Olin todella positiivisesti yllättynyt omasta kierrosajastani, sillä taisteltaisiin todella tukevasti toiseksi viimeisestä sijoituksesta. Lisäksi en pyörähtänyt kertaakaan, enkä särkenyt muuta kuin sen yhden renkaan. Uskon että toisen auton hinauksessa kierrosaika vielä paranisi jonkin verran, kun joku olisi näyttämässä millä nopeudella mutkiin voi ajaa ja ennenkaikkea oikean ajolinjan. Lopuksi vielä fiiliksistä: aluksi pelotti kun poistuin ensimmäistä kertaa radalle, toisen kerran pelotti kun poljin polkimia yhtäaikaa. Lopullinen fiilis on todella hieno ja halu päästä uudestaan ajamaan on todella kova.
